*****.
waretsu

Miun viimeajat on olleet niin jekkuisia, jäynisiä, salamyhkäisiä ja salaisuustäyteisiä ettei mitkään.

Salaisuudet paljastuu pikkuhiljaa, joko suoraan tai vihjeiden avulla. On ollut hyvin hyvin jännä olo. On vieläkin.

Oon Helsingissä. Eilen käytiin iskän kanssa Ninnin valmistujaisjuhlissa Pelloksella. Käytiin Esalla ja Aililla ja puheltiin vähän, että mie voisin joku kerta mennä siellä käymään, vaikkapa jonkun kaverin kanssa. Menisin ilomielin. Esa-ukilla riittää aina mielenkiintoista tarinoitavaa, iskäkin oli sitä mieltä että se kannattaisi...noh, hyödyntää. Ja muutenkin, olisi kiva oppia tuntemaan heidät paremmin, siellä tulee käytyä niin harvoin.

Mikkelistä meni pendolino suoraan kätevästi Helsinkiin. Otin matkasta ilon irti kirjottamalla pitkät tarinat päiväkirjaan ja fiilistelemällä musiikkia, hienoja maisemia ja junatunnelmaa. Loppumatkasta nukutti aika hyvin, yöunet oli jääneet vähälle edellisöisen hetken mielijohteesta syntyneen seikkailun takia. Ansiosta.

Juha tuli meille illalla ja hengattiin kotosalla johonkin yhteen, jolloin lähdettiin KY klubille. Avauduttiin siinä illan aikana molemmat, Juha vähemmän, mie - rohkaistuttuani - enemmän. Teki kyllä hyvää puhua avoimesti mielessä jo pitkään pyörineistä asioista. Ilta meni pitkäksi, tultiin vielä pilkun jälkeen meille jatkamaan jutustelua, Juha odotti aamujunaansa.

Huomenna on pääsykoe Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistoihin. Hävettää, miten vähän olen lukenut. Tässä viikon mittaan onkin tullut selväksi, että lähden tekemään kokeen ihan kokeilumielessä. Saa kai sieltä ainakin kokemusta siitä koetilanteesta ja kaikista käytännöistä. Vielä pitäisi ottaa selvää, missä ja monelta miun on oltava. Olenpa esimerkillinen opiskelija taas.

Mummo tuli äsken tänne myös. Lähdetään kohta hänen ja äitin kanssa johonkin ravintolaan syömään äitienpäivän kunniaksi.

 


Femma.
waretsu
10 totuutta sinusta:

► Miulla on usein (esim. kirjaa lukiessa) tosi huono keskittymiskyky, mikä harmittaa miuta kovasti.
► Rakastan matkustelua! On hirmu monta paikkaa, missä tahtoisin elämäni aikana päästä käymään.
► Tutussa kaveriporukassa olen yleensä hyvin rento oma itseni, mutta joutuessani vieraiden ihmisten keskelle ujostun helposti.
► Omaan hyvät unenlahjat. Voin nukkua milloin, missä ja miten pitkään tahansa. Toisaalta pärjään tarvittaessa pienelläkin unimäärällä.
► Tykkään kuunnella kavereiden huolia ja murheita, otan sen luottamuksen osoituksena ja nautin jos pystyn vähänkään helpottamaan jonkun oloa.
► Seikkaileminen on parhaita juttuja mitä tiedän, vaikkakin välillä tuntuu, että luulen olevani spontaanimpi kuin oikeastaan olenkaan.
► Haluaisin alkaa taas kesällä pelata tennistä.
► Olen todella itsekuriton. Lähestulkoon kaikki elämänmuutosyritykseni ovat ennemmin tai myöhemmin epäonnistuneet.
► En ole ikinä lakannut varpaankynsiäni.
► Tahtoisin joskus oppia kunnolla puhumaan ranskaa!

09 asiaa jotka haluaisit sanoa yhdeksälle eri ihmiselle juuri nyt:

► Minua jäi vaivaamaan muutama asia, sanon ne nyt.
► Anteeksi, että olen johtanut sinua harhaan. En tarkoittanut mitään pahaa.
► Olet upea ihminen, tahtoisin tutustua sinuun vielä paremmin.
► Arvostan sinua monella eri tapaa, vaikka meillä onkin erimielisyytemme.
► Sinunlaisiasi ihmisiä on harvassa, ole ylpeä.
► Olen usein tehnyt elämäsi vaikeaksi, anteeksi.
► Tiedän, että sinuun voin luottaa, kiitos siitä.
► Pääset vielä pitkälle elämässä, usko itseesi!
► Tietäisitpä vain, mitä merkitset minulle.

08 tapaa saada sydämesi:

► Huomioi toiset ihmiset arkipäiväisissäkin tilanteissa.
► Ole avoin uusille kokemuksille ja näkemyksille.
► Uskalla hullutella.
► Syty Kaijaan.
► Älä menetä hermoja miun iänikuiseen pohdiskeluun.
► Ole nöyrä, mutta tiedä myös arvosi ja vahvuutesi.
► Keskustele ja ymmärrä.
► Innostu kanssani.

07 asiaa jotka risteilevät mielessäsi jatkuvasti:

► Minä itse
► Muut ihmiset
► Velvollisuudet
► Kesä
► Lakkiaiset
► Uni
► Ruoka

06 asiaa jotka teet ennen nukkumaanmenoa:

► Pesen hampaat
► Laitan kellon soimaan ja mietin, mihin kännykkä kannattaisi tänä yönä laittaa
► Päivittelen mielessäni myöhäistä kellonaikaa
► Rasvaan naaman
► Riisun sukat
► Siirrän Oskun niin että mahdun nukkumaan

05 ihmistä jotka merkitsevät sinulle paljon:

► iskä
► Ulla
► Juha
► Mia
► Anna

04 vaatekappaletta jotka sinulla on päälläsi:

► Farkut
► Mustat sukat, joissa lila, oranssipilkullinen lisko
► Ruskea kauluspaita
► Valkoiset rintsikat

03 musiikkikappaletta joita kuuntelet paljon:

► Lily Allen: Littlest Things
► Kaija Koo: Päivät lentää
► Loost Koos: Kaikki järjestyy

02 asiaa jotka haluat tehdä ennen kuin kuolet:


► Juosta maratonin.
► Löytää sisäisen rauhan 8)

01 tunnustus

► Olen oppinut itsestäni melkoisesti uutta viime kuukausien aikana.

Voi laiskuuden multihuipennus.
waretsu

Kello on yli kuusi, istun yöpaita päällä koneella ja ainoa hyödyllinen asia mitä olen tänään saanut aikaiseksi on tiskaaminen ja talon hyvin minimaalinen siistiminen. Turhauttaa ja ärsyttää oma toiminta. En ole jaksanut käydä suihkussa, hiukset on likaiset ja olo hyvin nuhjuinen. Kai sitä kohta on pakko raahautua pesulle kun reilun tunnin päästä lähden leffaan (en kyllä ymmärrä miksi, en todellakaan ansaitsisi sitä). Mennään Ullan, Jannen ja Antin kanssa katsomaan Scar 3D Lappeenrantaan.

Eilen palattiin yömyöhään Helsingistä, oli loistoreissu! ♥ Ylppärimekkometsästys vei meidät muutamiin keskustan kauppoihin ja Itäkeskukseen. Emilia onnistui missiossa, mie tyydyin vain katselemaan pääkaupungin mekkotarjontaa ja pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja. Illalla äiti vei miut, Ollin ja Leevin hienoon venäläishenkiseen ravintolaan syömään ja juhlistamaan miun ja Ollin synttäreitä. Tämän jälkeen kävästiin vielä Emilian ja Juhan kanssa yksillä sellaisessa mukavassa pubissa. Sunnuntaina mentiin Kiasmaan, josta saatiin paljon irti äänioppaitten avulla. Uudet näyttelyt oli mielenkiintoisia ja herätti monenlaisia ajatuksia. Sieltä kotiin syömään ja ennen Joutsenoon lähtöä käytiin vielä Malminkartanossa moikkaamassa Juhaa niitten kämpillä. Helmi viikonloppu kaikenkaikkiaan, rentoa, hauskaa, hulvatonta. Tehtiinpä jopa pienenpieni jekkukin, niinkuin suunniteltiin.

Parin viikon päästä taas Helsinkiin, jospa silloin vaikka löytyisi miullekin mekko. Sitä ennen pitäisi saada muutamasatasivuinen tilastomatikan kirja opiskeltua + luettua ties miten monta jotain artikkelia. Kuitenkin, tänään oli helpottavaa tajuta, ettei se loppujen lopuksi olisi välttämättä hirmu paha asia jollei pääse mihinkään kouluun. Turha noita pääsykokeita on stressata. Lukee nyt sen minkä ehtii ja "katsoo mihin se riittää", näinhän se menee. Joensuun ja Jyväskylän pääsykokeisiin on sentään vielä pitempi aika. Ja jos ei syksyllä ala opiskelut, niin yritän päästä töihin tai lähden au pairiksi. Vaihtoehtoja kuitenkin on.

Ajatus ei nyt kyllä pysy kasassa yhtään. Suihku kutsuu, kohta on kiire.
 


Who'd have known.
waretsu

Voi internetin ihmeellinen maailma! Kokeilin eilen minäkin vihdoinkin Omeglea. Ette varmasti ikinä arvaa kuinkas sitten kävikään. Ei haittaa, minäpä kerron.

Kahden ihmisen kanssa juttelin ihan kunnolla, ensimmäinen oli belgialainen mies, puhuttiin opiskeluista ja partiosta ja kaikista aika arkipäiväisistä asioista. Hän kertoi miten ovat kavereiden kanssa seikkailleet ympäri Eurooppaa tosi pienellä budjetilla, ilmeisesti lähinnä liftaten, ja ottaneet kisoja kuka ehtii ensimmäisenä johonkin ennalta sovittuun paikkaan. Adventure traveliksi hän sitä kutsui. :'D Lisäsin hänet Facebookiin sitten kun hänen piti poistua. Toinen tuttavuus oli ihan mahtava. Keskustelu alkoi tosi oudosti, hää sepitti jotain juttua delfiineistä ja jostain salaliitosta, mut miulla ei oikein riittäny mielikuvitus vastaamaan niihin kertomuksiin, joten päädyttiin sitten juttelemaan musiikista, elokuvista, vähän niistä sun näistä. Tää tyyppi oli ihan hulvaton, hirmu huumorintajuinen! Ja puhu aivan älyttömän hyvää englantia, jouduin muutamaan otteeseen tarkistamaan sanoja nettisanakirjasta, kun olivat niin hienoja. Pakko tosin mainita, olin aika ylpeä kun hää sanoi luulleensa miuta britiksi tai amerikkalaiseksi enkkuni perusteella 8) Hää ite oli Saksasta, mutta hänen ikä miulle ei ikinä sitten selvinnyt. Puhuttiin jonnekin kolmeen asti yöllä ja oli ihan pakko pyytää hänen meseä, ois ihan huippua jos juteltais joskus vielä. Vaikutti nimittäin oikeasti tosi mielenkiintoselta ja fiksulta ihmiseltä! Ja enkkukin kehittyy siinä samalla kun juttelee! Kaiken kaikkiaan siis Omeglesta jäi todella positiivinen mielikuva, hieno keksintö miusta. Kaikki pervot nettikivan hakijatkin lähinnä vaan nauratti :'D Hauskoja tyyppejä hirveesti!

Tänään toimin mummolle ja Valja-kummille kuskina. (Näyttääpä typerältä tuo nimi noin kirjoitettuna!) Heräsin kahdeksalta varaamaan mummon koiralle aikaa eläinlääkärille. Ennen puoltapäivää hain heidät Imatralta, ajettiin Lappeenrantaan sinne lääkäriin, jonne siis onneksi onnistuin saamaan ajan tälle päivälle. Sieltä päästyämme mentiin Arnold'siin syömään, mummo tarjos miun synttäreitten kunniaks bagelin ♥ Sieltä suunnattiin Anttilaan etsimään kummille takkia. Miekin löysin yhden aika kivan näköisen, mutta se oli melko kallis, eikä kuitenkaan lopulta kuitenkaan ehkä ihan sellainen minkälaisen tahtoisin, ostamatta jäi. Sen sijaan päädyin ostamaan Kings of Leonin levyn vitosella. Ihmettelin tätä itsekin, olen nimittäin kuullut kyseiseltä bändiltä tasan yhden biisin. Mutta mitä nyt tänään tuon levyn kerran kuuntelin läpi, niin olen todella tyytyväinen ostokseeni. Käytin miun kuskattavat vielä kirppiksellä, ja vein sitten takas kotiin. Tulipa taas ajeltua, reippaasti yli 100 km kait yhteensä päivän aikana.

Partiossa olin ihan hukassa. On niin paljon kaikkia hoidettavia asioita, retkiä, pt-kisoja, kesän piirileiri, paraati. Lippusia ja lappusia on ihan liikaa, en pysy perässä. Tänään laumaan tuli vielä 3 uutta sudariakin kaiken lisäksi. Ei ehditty tekemään taaskaan mitään järkevää, kaikki aika meni asioitten järjestelyyn. Kun joutuu yksin olemaan yli kymmenen lapsen kanssa, niin ei siinä helposti saa otetta hommaan. Marke sais tulla jo takas sieltä saakelin Espanjasta.

Mutta huomenna, oivoi, huomenna koittaa ilon päivä! Voi että, en malttaisi odottaa. Lähdetään Emilian kanssa Helsinkiin! ♥ Odotettavissa on siis takuulla jokin täysin randomihmeellinen seikkailu! :'D Ihanaa päästä taas autoilemaan vähän pidemmän matkaa, kuunnella kaikenlaista hyvää musiikkia, tunnelmoida, analysoida ja suunnitella jekkuja!

 

 


Let's try this one more time with feeling.
waretsu

En tahtoisi kirjoittaa pääsiäisviikonlopusta mitään. Se veti liian sanattomaksi. Toisaalta, se veti miut tietyissä tilanteissa myös aika höpöttäväksi, mutta ei siitä sen enempää :'D Se oli random, ihmeellinen, ihana. Sellaisia once in a lifetime -kokemuksia, ehdottomasti!

Maanantaina olin vieläkin vähän harhakuva todellisuudesta -fiiliksissä, joten kutsuin Emilian meille leffalle. Katsottiin Grease ja yks Pasila. Loistavia molemmat! Grease oli sopiva elokuva siihen hetkeen ja mielentilaan, piristi ja rentoutti, oikein kivasti. Kivasti olen tainnut myös vähän jäädä Pasilaan koukkuun. On muuten jännä tuo koukku... kun siihen aina jää niin kivasti.

Niin, ja maanantaina oli pakko viimein toteuttaa se mitä olin vähän jo aikaisemminkin miettinyt, eli paperisen päiväkirjan kirjoittaminen tämän lisäksi. Sinetin päätökselle löivät viikonlopun tapahtumat ja niistä(kin) johtuvat monenmoiset risteilevät ajatukset, sekä myös maanantainen miulle esitetty jännä kysymys. Nyt olen sitten joka ilta kirjoittanut sivun jos toisenkin.

Eilen kävin hakemassa pääsykoekirjoja viisi kappaletta ja pienoinen paniikinpoikanen vähän iski. Niissä on ihan hirveä määrä lukemista! Ja miun laiskuuden huomioon ottaen ei hyvältä näytä. Tosin innostuin heti jo ennen bändiharkkoja autossa lukemaan "Ihmistieteet ja filosofia" -kirjasta johdannon, kun kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta. En kyllä ole varma, ymmärsinkö sitäkään, teksti ei ole mitään kevyttä iltalukemista.

Kuntoiluinnostus ei ota laantuakseen. Maanantaina ja tiistaina vähän löysäilin, olin vielä viikonlopun tunnelmissa eikä meillä ollut kunnon reenejäkään kun valmentajat huitelivat jossain muualla, mutta keskiviikkona ja torstaina kävin lenkillä, ja äsken salilla. Ostin sellaisen kahdenkymmenen kerran kortin, joten olisi paras käydä jatkossakin. Sen verran joustin aamulla suunnitelmastani, että menin kylälle autolla. Ei tehnyt mieli lähteä lumi-/ räntäsateeseen ja tuuleen polkemaan. Kävin hakemassa verokorttini toimituksesta ja sain kirjoitettavakseni jutun yläasteen tyttöjen Suomen mestaruudesta (kirjoitetaanko se yhteen?). Aikaisemmin olin luvannut mennä käymään maanantaina seurakunnan Pulpin kylätapahtumassa, jonka jälkeen menen katsomaan Clint Eastwoodin uusinta leffaa Lappeenrantaan.

Kohta pitäisi lähteä viikonlopuksi täyskymppileirin isoseksi. Kiirehän tässä taas yllättäen tulee, en ole vielä edes pakannut. On jotenkin ihanaa päästä pariksi päivää pois, irrottautua arjesta. En ole ikinä ennen ollut isosena muilla kuin ripareilla, mutta voisin kuvitella, että meininki tuolla on rennompaa. Painopiste on kuitenkin ehkä enemmän ulkoilussa, leikkimisessä, askartelussa jne. Samalle leirille ovat tulossa Sanna, Henna ja Römpsä, joten hauskaa on varmasti ainakin luvassa!

 

Voi kiirus... en tykkää siusta yhtään!

 

 


What's my age again.
waretsu

Suunnitelmallisuus on hieno asia.

Illan pelin piti olla ennen kahdeksaa. Eilen riemastuin, kun kuulin Elisalta, että sitä siirretään alkavaksi viiden jälkeen. No, meni pari tuntia, ja ilmoitettiinkin, että alkuperäinen aika pitää. Hirveätä sotkua kaikki. Facebook on laulanut pari päivää kun oon yrittänyt selvittää kaikkia noita pelijuttuja ja muita illan suunnitelmia. On tämäkin taas. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että miun pitäisi olla reilun tunnin päästä hakemassa Ainoa kotonta ja Pekiä junalta, jonka jälkeen mennään Ullalle. Haen Charloten junalta ennen seitsemää ja jossain vaiheessa pitäisi vielä hakea Annilta molarikamat. Pelin jälkeen käyn kotona suihkussa ja valmistautumassa ja suuntaan sitten Ullalle. En ole vielä edes varma, millä menen Imatralle. Jonnan kyydillä päästäisiin Henskun ja porukoitten kanssa, mutta en sitten tiedä, voisi olla helpompaa  mennä omalla autolla, pääsisi sitten rauhassa nopeasti käymään kotona, sotkematta muiden suunnitelmia. Huoh.

Hain eilen Petterin ennen kymmentä meille syömään. Raukka oli vieläkin ihan krapulainen. Jätin itseni muutaman kilometrin päähän ja juoksin kotiin, koko matkan, jes!

On ollut aivan mahtavaa olla tässä pari päivää kotona iskän, Annan ja Petterin kanssa (Simo lähti eilisaamuna Lahteen, Anna menee huomenaamulla perässä, edessä on ensitapaaminen Simon vanhempien kanssa). On tuntunut ihan oikealta perheeltä. En kehtaa näin julkisesti kuvailla juttujamme, ne on olleet sellaisia Suhosen perheelle tyypillisiä, kaikkea pieruhuumorin ja äskeisen verokeskustelun väliltä. Puhuttiin siitä, miksi lahjavero on olemassa. Annan kanssa ollaan puhuttu tyhmiä Facebookin chatissa, toinen alakerran, toinen yläkerran koneella. Keskiviikkona nauroin hysteerisesti kun testailin iskän miulle lainaamaa ääninauhuria. Tallensin "salaa" Annan juttuja ja nauroin niille. Anna nauroi miulle. Iskä on innostunut imitoimaan Pasilan hahmoja, joskin harmi vaan että ei kovinkaan hyvin onnistu siinä. Olen tajunnut, miten hyvin tunnetaan toisemme. Tuollaisista hetkistä tulee aina sanoinkuvaamattoman ihana, lämmin tunne ♥ Riitta on myös ollut meillä, ja aika hyvin aina mukana kaikissa jutuissa.

Höh, oli taas vaikka mitä mielessä.

Eilinen Yukarin haastattelu meni miusta melko hyvin. Nauhurissa on keskustelua varmaan noin 20-25 minuutin edestä, ja sen lisäksi vähän muistiinpanoja. Enkun puhuminen sujui hyvin, vaikka olikin aika hirveää kuultavaa siinä nauhalla kun miun joka toinen sana oli joko "like" tai "yea". Hyvin meni myös meidän pääsiäishartaukset Ravattilan ja Parjalan kouluilla. En vieläkään ymmärrä, miksi Satu pyysi juuri miuta siihen hommaan, mutta mikäs siinä, oli ilo olla avuksi. Myös nuo seurakunnan kesätyöt selvisivät. Pääsin sekä toivomalleni 2. riparille isoseksi että koko kesän ajaksi yököksi! Sovittiin Satun kanssa, että sumplitaan jotenkin se kakkosripari, sekä mahdolliset päällekkäisyydet pääsykokeitten kanssa.

Kello näyttää sen verran että taidan valmistautua liikkeelle lähtöön. Pitäisi päättää, mitä teen illalla hiusten kanssa, kun siinä pelin jälkeen on hyvin minimaalisesti aikaa. Enkä tiedä mitä laitan päälle. Naureskelin ja ihmettelin eilen Facebookissa kun Aino ja Peki valittivat vaate- sun muita kriisejään, ja nyt näyttää kohtalon iva osuvan omaan nilkkaan.

Ei ole kivaa myöhästyä omilta synttäreiltään.


Vihdoinkin.
waretsu

Hain Joensuun, Jyväskylän, Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistoihin psykologiaa lukemaan. Tuntui tosi epävarmalta, mutta ajattelin, etten kuitenkaan tämän varmemmaksikaan enää tule suunnitelmistani, joten päätin vain hoitaa homman alta pois. Kun pari päivää sitten selailin yliopistojen hakuopasta, niin huomasin taas miten niin moni ala periaatteessa kiinnostaisi paljonkin. Periaatteessa. Ehkä tuo psykologia on ollut miun mielessä jo niin pitkään, että kun se nyt pitäisi valita, niin alkaa väkisinkin miettimään muita vaihtoehtoja. En tiedä. Olo on kuitenkin vähän helpottuneempi, ja palkitsen parhaillaan itseäni kuuntelemalla Kaijan levyä, joka on viime aikoina soinut vain Kaassa, pätkien. Onpa luksusta.

Vähän aikaa sitten sain Yukarin kiinni ja sovitiin haastatteluaika huomisaamuksi. Olen aika ylpeä itsestäni, puhelu meni oikein hienosti. Tänä iltana täytyisi siis keksiä joitakin hyviä kysymyksiä esitettäväksi huomenna. Ja harkitsen vielä jonkinnäköisen nauhurin ottamista avuksi haastatteluun.

Lupauduin nyt kuitenkin perjantain puulaakipeliin. On kyllä huonoimpaan mahdolliseen kellonaikaan. En oikein tiedä miten järjestelisi nuo synttärimenemiset.

Nyt ajelen mummolle syömään ja jään varmaankin sinne odottelemaan soittoa Annalta.

 


Päätä jo.
waretsu

Kävin äsken au pair -haastattelussa ja kylläpä jäikin hyvä mieli. Jännitin vähän etukäteen kun pitää vastailla vaikeisiin kysymyksiin ja osa puhumisesta on vielä englanniks, mutta selvisin oikeastaan mielestäni tosi hyvin. Haastattelija oli uskomattoman mukava ja tuntui että hää ymmärs mitä milläkin miun epäselvän ympäripyöreillä vastauksilla tarkotin. Saatoin antaa jopa melkosen hyvän kuvan itsestäni. Ehkä eniten ilahdutti kun sain englannin "arvosanaksi" parhaimman mahdollisen mitä voi saada sellainen, joka ei puhu englantia äidinkielenään. Oli vähän outoa vastata niihin kysymyksiin, kun viimeisin mielipiteentapainen tuosta lähtemisestä miulla on ollut se, etten lähde jos saan opiskelupaikan. Nyt en sitten taas tiedä mitä mieltä olla. Tuli sellainen olo taas että haluaisin lähteä seikkailemaan ja kokemaan ja näkemään uutta.

Eilen käytiin Ullan (!) kanssa salilla. Oli outoa. Mutta kivaa, oon jotenkin nyt ihan innostunut tuosta salilla käymisestä. Aion ostaa sellaisen kymmenen, tai ehkä jopa kahdenkymmenen kerran sarjalipun. Salilta tultuani tuli vielä myöhään illalla innostuspuuska ja reippailin datailun ohessa, nostelin puntteja ja tein vähän vatsoja. Tänään meinaan vielä mennä lenkille. Voi kunpa tuntuisi vähän rennommalta kun viimeeksi.

Otin tänään ylös kaikki valintakoekirjat niihin paikkoihin joihin olen ajatellut hakevani. Järkytyin, kun huomasin, että Helsingin valintakoe on jo 11. toukokuuta. Siis reilun kuukauden päästä! Nyt olisi siis jo ihan oikea kiire ostaa kaikki kirjat ja ruveta TEKEMÄÄN jotain opiskelupaikan eteen. Miksi olen taas ajanut itseni tällaiseen pakonomaiseen tilanteeseen?

Soitin myös Satulle kysyäkseni yökön paikasta kesäksi. Periaatteessa toisen yökön paikka olisi kuulemma vapaana, siihen on kysytty jotakuta, mutta vastausta ei ole vielä saatu. Ongelmana on vaan se, että koska yökköjä on vain kaksi ja leirin yöt jaetaan aina puoliksi heidän kesken, se tarkoittaa käytännössä sitä, että jos pääsen yököksi, en pääse isoseksi. Se kyllä harmittaisi, koska ensi kesän leirit olisivat luultavasti miun viimeisiä mahdollisuuksia päästä isoseksi. Onhan noilla tullut oltua jo monella, mutta tahtoisin vielä yhdelle, viimeiselle. Toisaalta, eipähän ainakaan tulisi tilannetta että tiedostaisin että tämä on nyt se viimeinen leiri, välttyisin kaikelta siltä haikeilulta. Yökön pesti olisi myös miun taloudellisen tilanteen kannalta parempi. Katsotaan miten käy.

Huomenna täytyy mennä aamupäivällä seurikselle harjoittelemaan jotain pääsiäisesitystä johon Satu miut pyysi (en kyllä ymmärrä miksi). Käydään torstaina muutamalla alakouluilla kiertelemässä näyttelemässä pieni pääsiäisaiheinen tarina, minä, Satu ja Paula. Ihme juttuja. Anna ja Simo tulee illalla, lupasin hakea heidät Woodoosta. En muista miten pitkään meinaavat olla, mutta kiva on nähdä taas. Se on aina oikein kivaa siihen asti kun keksitään riidellä jostain maailman turhimmasta asiasta. Tosin viimeeksi taidettiin selvitä kokonaan ilman moisia turhuuksia, ehkä nytkin. Ehkä ollaan jo sen verran aikuisia. Ehkä ei.

Täksi viikoksi taitaa olla pakko sopia vielä se Yukarin haastattelu, että ehtii kirjoittaa jutun ensi viikon alkuun mennessä. Vähän jänskättää sekin. Vaikka hyvinhän selvisin tänäänkin kiperistä kysymyksi englanniksi, miksipä siis en selviäisi yhdestä haastattelusta.

Perjantaita odotan! Ei ole aikoihin ollut kunnon kotibileitä. Vielä kun itse saa olla juhlittuna niin mikäs siinä ollessa.

Kunhan vaan parista haastavasta ja näin etukäteen ikäväntuntuisesta hommasta selviää, niin voi perjantaina hyvillä mielin rentoutua ja pitää hauskaa.


Döp döp döp döpö döp
waretsu

Kaikenlaista. Onko miulla oikeesti elämä vai kuvittelenko vaan? Ainakin oon joka päivä tehnyt jotain, nähnyt ihmisiä, käynyt paikoissa, kokenut asioita, saanut elämyksiä. Onpa kivaa!

Torstaina käytiin Jennan kanssa puntilla, pyöräiltiin sinne, rehkittiin reilu tunti, pyöräiltiin takas. On se vaan hienoa kun adrenaliini virtaa ja tulee hiki ja hyvä mieli! Ainiin, ennen puntille menoa käytiin kääntymässä koululla, vein sinne ilmoituksen myytävänä olevista oppikirjoista. Tiinz oli siellä myös, apinakammiossa (kakkoset on antaneet pk-huoneelle uuden nimen). Kohta siellä oli myös Perttu. Tuli vähän sellainen olo kuin ammoisina aikoina kun piti vielä käydä koululla säännöllisesti, oli mukavaa. Jäätiin hengailemaan hetkeksi Samin ja Juhan kanssa, kun Maarit oli myöhässä tunnilta. Sami oli leikannut hiuksensa ja näytti paljon vanhemmalta.

Bodaamisen jälkeen kävin pikaisesti suihkussa kotona ja lähdin partioon, matkalla kerkesin vielä käydä heittämässä vähän lisää tavaraa kirppikselle. Nopeasti katsottuna näytti että siellä olisi käynyt kauppa melko hyvin. Ei tehty sudareitten kanssa taaskaan mitään tähdellistä, mutta kyllä tästä kokouksesta jäi ehdottomasti parempi mieli kuin edellisestä. Osallistujamäärä oli kutakuinkin kaksinkertainen, ja sain heihin jotenkin paljon paremman otteen kuin viimeeksi. Jaoin kevätretkilaput, ja puhuttiin kevään merkeistä ja aprillipäivän piloista. Partiosta suoraan bändiharkkoihin, joissa yritettiin keksiä sopivia biisejä soitettavaksi viikon päästä kiirastorstaina yläasteen pääsiäiskirkossa. Hieno varoitusaika tähänkin "keikkaan". Oli lievästi sanottuna hulvaton meininki kun löydettiin hauskoja merkityksiä Juhiksen sanoituksista ja naurettiin erilaisille möhläilyille ja meidän omille sovituksille. Huh huh, en ollut aikoihin nauranut noin!

Siinä meni se torstai, juostessa paikasta toiseen. Mutta ei stressannut, olin koko päivän oikein hyvällä mielellä, joka alkoi jo aamulla musiikkia kuunnellessa. Musiikkia, joka ei ollut edes Kaijaa!

Perjantaina suuntasin Maijun, Elisan ja Tiinojen kanssa Savonlinnaan seuraamaan Rajun karsintapeliä. Meininki fanibussissa oli katossa ja ottelupaikalla jos mahdollista vielä korkeammalla. Kannustushuutoja löytyi joka lähtöön, ja rumpuryhmä hoiti hommansa mallikkaasti. Paluumatkakin sujui vauhdikkaissa merkeissä, melko reilusta tappiosta huolimatta. Muut menivät Rajun kanssa jatkoille Onnelaan, Tiina ja mie päätettiin ettei mennä edes käymään, kun silverillä ei päässyt enää puolenyön jälkeen ilmaiseksi sisään.

Lauantaina oli vuorossa toinen tärkeä peli, NST:n pronssiottelu, jonka jännittävyyttä kuvaa hyvin se että Tiinalta katkesi ilmeisesti sormesta verisuoni kovasta taputtamisesta. Jatkoaikakaan ei riittänyt ratkaisuun, vaan Anni-parka joutui torjumaan rankkareita. No, Anni-parka torjui kaikki rankkarit ja ratkaisi voiton NST:lle. Olihan sitä mentävä juhlimaan, Annin kunniaksi. Mie tosin menin kiltisti kotiin, yritin siivota, ja päädyin lopulta Henskulle pelaamaan Texas Hold 'emia. Yöllä sitten heräsin hakemaan porukkaa Divasta.

Tänään jatkettiin Singstar-iltoja, ja oli miun "vuoro" toimia emäntänä. Käytiin aluksi Pöyhiänniemen laavulla paistamassa makkaraa ja tikkupullaa, joka onnistui paremmin kuin viime syksyn sauniksessa, oli oikeastaan tosi hyvää! Pari tuntia siellä istuttiin ja palelluttiin. Kotiin olin varannut monenmoista syötävää: karkkia, sipsiä, popkornia, keksiä, sekä cocktail-tikkuja, joissa lihapullia, viinirypäleitä, kirsikkatomaatteja, kurkkua ja fetaa. Kaikki ei mennyt, mikä oli kyllä ihan odotettavissa ja ehkä vähän myös suunniteltua. Piti käyttää tilaisuus hyväksi ja ostaa reilusti kaikkea, kun iskä rahoitti kauppareissun. Jäi herkkuja ensi viikonlopuksikin. Viikot yritän pysyä terveellisemmällä linjalla.

Joutseno-lehdeltä otettiin yhteyttä, että voisinko haastatella meidän koulullakin opettanutta japanilaista Yukaria seuraavan viikon lehteen. Tänään näin Mirjaa ja lupasin tehdä jutun. Ainoa mutta tässä on vain se, että haastattelu olisi tehtävä englanniksi! Haastatteleminen on muutenkin vaikeaa ja tuntuu aina melko amatöörimäiseltä, mutta vielä että enkuksi... oivoi. Noh, kai tämä on vain otettavana haasteena. Ja onhan se kyllä mielenkiintoista, täytyy myöntää. Rahaakaan ei nyt ole todellakaan liikaa, joten ei auta valittaa, kaikki hommat on otettava vastaan. Myös täyskymppileirin isosena toimiminen, joka sattuu synttäreitten kanssa päällekkäin. Onneksi on tosiaan ne ensi perjantain yhteiset synttäribileet, niitä odotan! Toivon vaan että Charlotte nyt pääsisi viimeinkin tulemaan. Pahoin pelkään että tulee taas joku mutka matkaan.

Perjantaina on myös ensimmäinen puulaakipeli, tosin niin myöhään että saatan jättää sen väliin. Menee muuten synttärijuhlimiset vähän turhan myöhään. Tekisi kyllä mieli pelata! Ensimmäinen virallinen peli EMUP-paidassa, toivottavasti hienoissa EMUP-paidoissa!

 

...ajatukset karkailee...


"Na-na-nan-na-naa-jee-o-ou-too-bad"
waretsu

Tunteiden ristiriitaisuus ja jatkuvuus ärsyttää. Yhtenä hetkenä olen ihan haltioissani, toisena taas...ei, ei, en tykkää yhtään. En ymmärrä enkä muista, milloin tästä edes ehti tulla olevinaan näin suurta, koska oikeastaanhan se on aika pientä. Vai onko se suurta? En tiedä mitä se on, ja se on harmillista.

Eilen pelatiin emuppien kanssa puulaakiin valmistava harjoitusottelu Nesteen firmajoukkuetta vastaan. Meni vähän pelleilyksi, ja hävittiin lopulta tyyliin 20-10. Mutta mukava oli pelata vanhalla porukalla (muutama tähti puuttui vielä). Ottelun jälkeen Elisa tarjosi maukkaat suklaamuffinssit, jotka syötiin parkkipaikalla suunnitellen lähtöä perjantain fanimatkalle Savonlinnaan, Rajun karsintapeliin. Muutama meitä nyt on lähdössä. Jaksoin vielä ainoana kurttuna mennä reeneihin, jotka oli kuitenkin pelkkää höntsää. Potkupalloiltiin, mietittiin kesän Muukonsaaren-reissua ja kuunneltiin Jamon ja Markon viikonlopun ryyppyreissun muistelua. Maistuu se tequila näköjään vähän vanhemmallekin!

Tänä aamuna kävin lenkillä (joskin varsin tahmealla sellaisella), ja huomenna ajattelin mennä puntille. Voisin jopa pyöräillä sinne. Yritin soitella Jennaa seuraksi, mutta ei vastannut, mokomakin. Ei haittaa, menen vaikka yksin.

Ja näin alkoi taas vauhdilla kuntoiluinnostus, joka loppuu arviolta viikon, enintään kuukauden päästä!

Aprillia! ...eiku.


?

Log in